Aa: | Facebook Email Print
Etusivu Herättäjäjuhlat Toiminta Lapset ja nuoret Toimitukset Hallinto Kiinteistöt Nettipappi Palaute Yhteystiedot ________________________________________________________________________________________________________

Sotkamon seurakunnan historiaa

Sotkamon seurakunta on ollut itsenäisenä seurakuntana jo vuodesta 1647. Sitä ennen Sotkamo on kuulunut Limingan ja myöhemmin Paltamon emäseurakuntaan. Nykyisin seurakunnan pinta-ala on lähes 3000 neliökilometriä ja väkiluku noin 10 000 asukasta. Sotkamon seurakunta joutui uuteen tilanteeseen 1860-luvulla, jolloin seurakunnallinen toiminta selkiytyi ”kuhmonniemeläisten” saadessa itsenäisen seurakunnan aseman Sotkamon seurakunnan rajautuessa vanhan emäseurakunnan alueeksi. Toinen merkittävä uudistus oli vuoden 1865 asetus, jolla erotettiin toisistaan paikkakunnan kirkollinen ja kunnallinen hallinto. Kunnallisen hallinnon vastuulle tuli köyhäinhoidon ja koululaitoksen velvoitteet.

Nälkävuosista, 1860-luvulta 1900-luvun loppuun ulottuneen aikakauden seurakuntatoiminnan tunnusmerkki oli toiminnan kasvaminen sekä määrällisesti että laadullisesti. Kirkon lisäksi piti vuosien mittaan rakentaa monia muita rakennuksia ja toimintatiloja. Samaan aikaan lisääntyi myös henkilökunnan määrä. Suuntaus oli sama niin papiston kuin muidenkin seurakunnan palvelijoiden kohdalla. 1960-luvulta lähtien tuli tarve jakaa pappien tehtäviä, osoittaa vastuualueita, samalla kun palkattiin kipeimmin kaivatuita erityistyöntekijöitä. Kukapa 1800-luvulla elänyt paikkakuntalainen olisi voinut aavistaa, miten Vuokatin alueen myöhempi kasvaminen vaikutti seurakunnan rakentamis- ja toimintasuunnitelmiin. Käsittämättömiä asioita olisivat olleet varmaan myös pesisrippikoulut ja turistipapit.

Yksi kuluneen puolentoista vuosisadan syvällisimmistä muutoksista oli Sotkamossa siirtyminen vanhan ajan suku- ja kyläkeskeisestä maatalousyhteiskunnasta nykyaikaiseen, nopeasykkeiseen palveluyhteiskuntaan. Samalla katosi ihmisen tuntemus naapuristaan ja muista pitäjäläisistä.

Väestön muuttoliike vahvistui 1960 ja 1970-luvuilla, väkeä tuli ja meni. Sotkamolaisten aineellisen elintason huima ja nopea kasvu vaikutti seurakuntatoimintaan. Elintason kasvu alkoi voimakkaammin näkyä kuitenkin vasta 1970-luvulla.

Yksityisten sotkamolaisten, perheiden ja yritystenkin toimeentulo ja yleiset valtakunnalliset ongelmat toivat uutta työsarkaa myös paikalliselle seurakunnalle. Oli ryhdyttävä tavoittamaan työttömiä ja syrjäytyneitä. Nuorisosta oli kannettu erityistä huolta nimenomaan 1960-luvun puolivälistä lähtien.

Erityisiä murrosaikoja olivat itsenäistymisaika ja 1930-luvun lama-aika. Jälleenrakennukseen käytiin siirtoväen rinnalla päättäväisesti. Sotkamon seurakunta on vastannut ajan haasteisiin palvellessaan ihmisiä. Paikkakunnalle on ollut perinteisesti tunnusomaista herännäisyys, jonka syvästä uskonnollisesta asenteista on ammennettu elämän voimaa soveltaen muuttuneisiin ajan ja elämän olosuhteisiin.